Millainen on keeshond?

Luonne

Keeshond on vilkas, eloisa ja uskollinen omistajalleen. Keeshond on oppivainen ja helppo kouluttaa. Se sopii hyvin seura- ja harrastuskoiraksi esimerkiksi tokoon, agilityyn ja koiranäyttelyihin. Rodusta löytyy runsaasti toko- ja agilityvalioita sekä monipuolisia harrastuskoiria.

Säänkestävyys, uskollisuus ja pitkäikäisyys ovat keeshondin erinomaisia ominaisuuksia. Vaikka paksun turkkinsa vuoksi kessu viihtyy hyvin ulkona, se ei seurallisen luonteensa vuoksi sovellu koko päivän ulkona viettäväksi pihakoiraksi. Se kiintyy vahvasti perheeseensä ja tarvitsee perheensä seuraa. Keeshond on innolla mukana kaikissa talon touhuissa, oli kyseessä sitten postin haku, pyykin ripustaminen tai piha-askareet. Heikko tai täysin puuttuva riistavietti tekee siitä luonnonystävälle erinomaisen seuralaisen. Alkuperäistä työtään haukulla ilmoittavana vahtikoirana keeshond toteuttaa edelleen mielellään.

Ulkonäkö

Keeshond on terhakka keskikokoinen pystykorva, jolla on pitkä kaksinkertainen turkki, pystyt korvat ja selälle kiertyvä häntä. Rungon mittasuhteiltaan se on neliömäinen. Pää ja selkä ovat tummat, muhkea kaulus ja selälle kiertyvä hännän töyhtö ovat vaalean harmaat. Vaaleaa silmänympärystä kehystävät keeshondille tyypilliset mustan karvan muodostamat silmälasit.

Keeshondin ilme on hymyilevä ja liikkeet vilkkaat. Jalat ovat vankkaluustoiset ja kulmaukset kohtuulliset. Pää on kiilamainen, ja korvat ovat pienet ja pystyt. Häntä on selkää vasten tiukasti kiertynyt kippurahäntä. Uroksen ihanteellinen säkäkorkeus on n. 46 cm, nartun n. 43 cm. Paino vaihtelee yleisimmin 14-22 kilon välillä.

Rotumääritelmä

Turkinhoito

Keeshondin upea turkki pysyy kunnossa hyvällä ravinnolla ja sopivissa elinolosuhteissa kohtuullisella vaivannäöllä, mutta tarvitsee kuitenkin säännöllisen ja perusteellisen viikottaisen harjaamisen. Helposti takkuuntuva pentuturkki tulee harjata lähes päivittäin. Koira kärsii takkuisesta turkista, joten sen hyvinvoinnin kannalta on tärkeää pitää turkinhoito säännöllisenä ja turkki takuttomana. Turkinhoidon yhteydessä tulee samalla kiinnitetyksi huomiota koiran koko terveydentilaan, jota turkin ja ihon kunto usein heijastaa.

Näyttelykuntoon keeshond harjataan huolellisesti läpi pohjavillaa myöten. Turkkia ei saa leikata tai käsitellä muulla tavoin. Ainoastaan kintereiden (takajalkojen alaosa) takaosan hapsottavat karvat ja tassujen reunat tasoitetaan kevyesti saksilla. Keeshond pestään tarvittaessa, yleensä pari kertaa vuodessa.

Suositeltavia turkinhoitovälineitä ovat teräspiikkinen harja, harva kampa, tiheä kampa ja tassusakset. Harjan piikkien pituuden on syytä olla noin 2 cm, eikä piikkien päissä saa olla muovipampuloita. Sopivia harjoja saa mm. rotujärjestön tarvikemyynnistä. Harvaa kampaa käytetään mahdollisten takkujen selvittelyapuna ja turkin viimeistelyyn. Tiheä kampa on tarkoitettu korvantaustakarvojen ja tassukarvojen kampaamiseen. Saksia tarvitaan tassujen ja kinnerkarvojen siistimiseen ja muotoiluun.

Kuvitettu artikkeli turkinhoidosta (© Pia Vatanen ja Pauliina Tuppurainen)

Terveys

Keeshond on suhteellisen terve rotu, mutta muiden koirarotujen tapaan keeshondeilla esiintyy myös perinnöllisiä sairauksia.

Ulkomuodoltaan keeshond on säilynyt turkkia lukuun ottamatta liioittelemattomana eikä rodulla esiinny äärimmäisiä sairauksille altistavia rakenteellisia ominaisuuksia. Jalostukseen käytettävien koirien lonkat, polvet ja kyynärpäät on kuitenkin syytä tutkia.

Rodulla esiintyy yleisimmin, jopa joka kymmenennellä koiralla, eri syistä (mm. allergia, kilpirauhasen vajaatoiminta, alopecia x) johtuvia iho- ja turkkiongelmia. Keeshondeilla tavataan myös mm. epilepsiaa, kilpirauhasen vajaatoimintaa ja diabetesta. Kilpirauhasen vajaatoiminnan riskiä voidaan ennakoida TGA-testillä, joka suositellaan otettavaksi jalostuskäyttöön aiotulta koiralta noin 1-2 vuoden iässä.

Lisäksi keeshondilla tavataan vakavaa PHPT-sairautta (primääri lisäkilpirauhasen liikatoiminta), jonka vastustamiseen on onneksi olemassa geenitesti. Negatiivisiksi geenitestattujen tai perimältään negatiivisiksi todettujen koirien jälkeläiset eivät voi sairastua PHPT:aan, joten vain em. koiria tulisi käyttää jalostukseen.

Viime vuosina keeshondien silmien tutkiminen on yleistynyt. Tällä hetkellä tiedossa on vakavammista silmäsairauksista muutamia kaihitapauksia. Keeshondeilla on todettu jonkin verran myös mm. ylimääräisiä ripsiä.

Voit lukea lisää sairauksista keeshondien jalostuksen tavoiteohjelmasta.

Sairauksien vastustamisessa ja rodun elinvoimaisena säilyttämisessä on kasvattajien lisäksi tärkeä rooli myös pennun ostajilla - on tärkeää hankkia pentunsa vain vastuullisilta kasvattajilta ja kattavasti terveystutkituista vanhemmista. Tämä ei tietenkään takaa täysin tervettä koiraa, mutta pienentää riskiä saada perinnöllisistä sairauksista kärsivä koira.

Rodun historiaa

Keeshondin alkuperämaa on Hollanti. Rodun esi-isiä käytettiin haukullaan hälyttävänä vahtina jokilaivoilla ja proomuilla sekä talonvahtina maaseudulla. Keeshond on sopeutunut asumaan tiiviisti perheen kanssa yhdessä asuntolaivojen pienissä tiloissa sekä liikkumaan ketterästi märällä ja liukkaalla laivankannella.

Nykyiseen muotoonsa rotu on kehitetty 1900-luvun alussa Englannissa. Hollannin kanavilla matkailleet englantilaiset hienostonaiset ihastuivat proomukoiriin, toivat niitä Englantiin ja jalostivat ne sen näköisiksi kuin ne tänä päivänä ovat. Englannista rotu on levinnyt muihin maihin, erityisesti Pohjois-Amerikkaan, Australiaan ja Pohjoismaihin.

Saman tyyppisiä koiria on esiintynyt myös Saksan puolella. Keeshondin saksalaisserkuista kehittyneet koirat katsotaan nykyään saman rotuisiksi ja niitä kutsutaan Keski-Euroopassa nimellä wolfspitz.

Ensimmäiset hollanninpystykorvat, kuten keeshondia siihen aikaan kutsuttiin, toi Suomeen 1957 ansiokas kynologi Lauri Vuolasvirta. Ensimmäinen kasvattaja oli tamperelainen Irene Lilja (kennel Alkestitan), josta tuli Suomen Hollanninpystykorva-yhdistyksen pitkäaikainen puheenjohtaja ja jalostusvalvoja. Vuonna 1990 rodun nimi muutettiin kansainvälisesti käytetyksi keeshondiksi ja yhdistyksen nimi Suomen Keeshond ry:ksi.

Nykykeeshondit ovat säilyttäneet hyvin kykynsä toteuttaa alkuperäistä tehtäväänsä. Ne nauttivat siitä, että saavat vahtia omaa kotiaan ja pihaansa.

Lähde ja lisätietoja: Suomen Keeshond ry.

Storywood kennel

Passionate about keeshond

Millainen on keeshond?